Aleksanteri Ahola-Valon tuotantoa esillä Svenssonilla 2.7.-31.8.2012

Näyttely avoinna Svenssonin aukioloaikoina ma-la klo 9-13 sekä sopimuksen mukaan (Liisa Virtaperko, p. 044-0485989)

Aleksanteri Ahola-Valo (1900-1997)

Taiteilija, arkkitehti, kasvatustieteen kunniatohtori syntyi Impilahdella vuonna 1900. 5-vuotiaana Aleksanteri näki 1905 Pietarin verisunnuntain. Tämä raakuus muutti hänen elämänsä suunnan. Vuodet 1907-1916 hän eli Inkerinmaalla Viiritsassa, jossa perusti muiden lasten kanssa oman koulun ja piti hyvin tarkkaa päiväkirjaa elämästään.

Vallankumousvuosina 1917 Ahola-Valo oli Pietarissa ja joutui silminnäkijäksi moniin historiallisiin tapahtumiin. Aseellisiin taisteluihin hän ei osallistunut.

1920-luvun alussa hän opiskeli Vitebskissä taidekoulussa yhdessä Marc Chagallin ja Malevitsin kanssa. Ahola-Valon suurin arkkitehtoninen työ on Minskiin vuonna 1930 valmistunut Ihmiskunnan historian kärsimyksen paviljonki.

Pelastaakseen henkensä Ahola-Valo pakeni Stalinin vainoja Suomeen 1933, jossa joutui "ryssänä" yhteiskunnan ulkopuolelle. Toisen maailmansodan jälkeen Ahola-Valo muutti Ruotsiin, jossa asui 40 vuotta tehden taidetta ja kehittäen itsekasvatusmenetelmäänsä, josta Aalto yliopistossa vuonna 2011 hyväksyttiin väitöskirja "Visuaalinen tie arvoelämään. Aleksanteri Ahola-Valon itsekasvatusmenetelmä ja etiikka" (Jouni Kiiskinen).

Elämänsä 15 vuotta Ahola-Valo asui Hämeenlinnanssa, jossa on hänen jäämistönsä. Ahola-Valo sanoi olevansa hyvyyden palvelija ja käytti puheissaan usein termiä viisas rakkaus. 

Venäjän TV:n tekemä uutisfilmi